Rumpuja on monenlaisia ja moneen eri tarkoitukseen. Tässä blogissa keskitytään kuitenkin akustisten- ja sähkörumpujen maailmaan. Mitä eroa niillä on? Millaisissa tilanteissa niitä käytetään? Kumpi kannattaa ostaa? Muunmuassa näihin kysymyksiin saat vastauksen alta.
Akustiset rummut
Akustiset rummut ovat usein aloittelevan rumpalin ensikosketus rumpujen maailmaan. Usein jo koulussa päästään opettelemaan peruskomppia akustisilla rummuilla. Niitä näkee musiikkivideoilla, lauluohjelmissa ja kuvissa, ei siis ihme että akustiset ovat aloittavan rumpalin ''go-to'' -vaihtoehto. Akustisissa on kuitenkin hyvät, mutta myös huonot puolensa.
Hyvät puolet:
Akustisten hyvä puoli on ehdottomasti niiden oikea ''touch'', eli fiilis. Tämä käytännössä tarkoittaa rumpujen kokoa, kalvojen kireyttä ja symbaaleiden painoa, kaikki nämä vaikuttavat
käsien ja jalkojen tekniikkaan. Oletetaan, että harjoittelet rudimentteja vain ja ainoastaan harjoittelupadiin. Varmasti tekniikka kehittyy ja rudimentit soivat puhtaana, mutta vuosien padisoiton jälkeen istut akustisen rumpusetin ääreen ja pamautat lattiatomiin vuosien harjoittelun hioman ''tripleratamacueflamdragadiddle'' -monsterirudimenttisi tempoon 220bpm. Kädet eivät suostu toimimaan alkuunkaan ja tuloksena on eksistentiaalinen kriisi. Tämä siksi, koska lattiatomin rebound on aivan erilainen kuin kireän harjoittelupadin. Nämä alustat vaativat siis erilaista tekniikkaa ja lihasten monipuolisempaa työskentelyä. Kuitenkin monipuolisella akustisten rumpujen treenillä tekniikka kehittyy tasaisesti.
Akustinen setti kuulostaa hyvillä kalvoilla sekä hyvin viritettynä taivaalliselta. Tämä kuitenkin vaatii jatkuvaa virittämistä, sillä soittaminen vie (hiljalleen) rumpua jatkuvasti epävireeseen. Opit siis pakostakin virittämään rumpuja ja tämä taito on iso plussa! Olit sitten koulussa, studiossa, keikalla tai vaikka vain takapihan grillibileissä soittamassa hyvän kuuloiset rummut saavat sinun taitosi ja soittosi kuulostamaan yhäkin timanttisemmalta.
Virittämistä voi alkuun opetella vaikka youtubesta, jos tämä reitti tuntuu liian työläältä tai haluat varmasti tarkan ja joka kerta saman tuloksen, suosittelen rumpuvirittäjiä. Alla hyväksihavaittuja virittimiä:
Fakta on se, että useimmissa paikoissa (joissa et voi soittaa omalla setillä) on akustisen setti. Itse en muista kovinkaan montaa kertaa kun olen vieraalla sähkösetillä soittanut. Tämä tarkoittaa, että akustisen setin hallinta tulee olla kunnossa. Et halua löytää itseäsi tilanteesta, jossa olet harjoitellut bändisi kappaleita pelkästään sähkörummuilla ja tekniikkasi on sen mukainen. Tällöin keikkapaikan akustiset rummut tulevat olemaan sinulle ja tekniikallesi iso haaste. Toki, jos musiikki on pääosin pelkästään peruskomppia hitaalla- /keskitemmolla, tekniikka ei välttämättä ota isoa osumaa akustisiin siirtyessä. Eli plussaa on se, että olet opetellut alusta asti soittamaan akustisilla.
Bonusplussa: Akustiset näyttää ihan hiton hienoilta!
Heikot puolet:
Akustiset rummut ovat äänekkäät. Tämä tarkoittaa, että kerros- ja rivitalot eivät sovellu akustisille. Vaikka kuinka hiljaa päättäisit soittaa lemppari ''ambientjazz'' -soittolistaasi, tulee joku siitä todennäköisesti valittamaan. Tämä tarkoittaa, että rumpusi tulee sijaita toisessa lokaatiossa, usein treenikämpällä, tämä taas maksaa extraa ja vie enemmän aikaa (matkat). Tämä saattaa itsessään olla jo luotaan poistyöntävä tekijä rumpujen soitossa ennenkuin harrastus kerkeää edes alkamaan!
Akustiset rummut ovat usein hintavat, mutta niitä saa myös käytettynä edullisestikin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rahan sijoitus rumpuihin loppuu rumpujen ensibudjetointiin. Ei todellakaan. Rummut ovat siitä hauska soitin, että niillä tehdään musiikkia hakkaamalla puupalasia erinäisiin pintoihin. Tämä toki tarkoittaa, että kyseiset ''puupalaset'' eli kapulat menevät rikki usein ja tämä kustantaa rahaa. Kapula taas on syypää sille, että kalvot menevät rikki (tai menettävät sointinsa), jolloin niihin täytyy budjetoida pääomaa. Tämä kustantaa rahaa. Lopuksi rummuissa on vielä symbaalit, joita soitetaan. Nämä kestävät yleensä kauiten, mutta nekin menevät lopulta rikki. Nämä kustantavat (paljon) rahaa. Tähän yhdistettynä reenikämpän vuokra, on kulut jo melko korkealla verrattuna vaikka kitaran soittoon.
Pieniä ratkaisuja on kuitenkin olemassa: osta käytettynä, älä osta parhaimpia ja kalliimpia symbaaleja ''reenipelleiksi'', vaan suosi jo elämää nähneitä peltejä. Osta kapuloita ''bundlena'', eli paljon kerralla, niin teet säästöä tai osta kapulavalmistajien hylättyjä kapuloita, joita myydään usein paljon halvemmalla isoissa määrissä. Jos et ole menossa äänittämään tai keikalle, voi vanhoilla kalvoilla treenata vielä pitkäänkin.
Sähkörummut
Hyvät puolet:
Sähkörumpujen isoin plussa on ehdottomasti niiden äänentaso. Verrattuna akustisiin rumpuihin sähköistä ei kuulu lähelläkään yhtä kova ääni. Tämä mahdollistaa rumpujen soiton melkein missä tahansa ja näin harrastus pysyy mielekkäänä. Toki tulee muistaa, että basari usein vie ääntä ja tärinää rakenteissa, jolloin ''tärinänpoistoalusta'' on perusteltua laittaa setin alle. Tämä tuo myös toisen edun sähkörummuille: niiden äänentason hallittavuus. Jos bändikämpällä sattuukin olemaan sähkörummut, on äänentason kontrollointi, eri soittimien erottuvuus ja kommunikointi helpompaa ja mielekkäämpää.
Sähkörumpujen toinen isoin etu on niiden monipuolisuus. Yhdestä rumpusetistä saat nappia painamalla metallisetin, jazzisetin, perkussiosetin, diskosetin ja niin monia muita settejä. Tämä itsessään usein motivoi kokeilemaan edellämainittujen settien tyylilajeja omassa soitossaan, eli kehityt ja monipuolistut myös soittajana! Nykyään varsinkin elektroninen musiikki on kovassa huudossa ja rummut ovat myös sen mukaiset. Sen kaltaisia soundeja on vaikea saada akustisilla, mutta sähköillä se käy käden käänteessä. Sähkörummuista usein löytyy sisältä myös metronomi, erilaisia ''klikkitreenejä'' ja valmiita tausta
kappaleita, joiden mukana on hyvä ja mielekäs treenata.
Sähkörumpuihin voi lisätä jo olemassaolevien äänien lisäksi rumpusoftwaren, eli käytännössä lisää paremman kuuloisia soundeja tietokoneelta. Näin ei tarvitse aina ostaa uutta moduulia kun halutaan erilaisia tai uusia soundeja. Softassa (ja nykyään monessa moduulissakin) voi säätää taajuuksia, tasoja ja muita rumpujen ääneen liittyviä parametreja helposti ja samalla oppii hieman ''studiotekniikkaa''. Sähkörumpujen etu on myös, että n
e ovat aina vireessä (tämä on toki kaksiteräinen miekka, sillä silloin ei ole tarvetta edes opetella virittämistä) ja virettä voi säätää todella kireästä todella matalaan sekunneissa. Näin eri vireyksien testaaminen on miellyttävää ja helppoa.
Viimeinen sähkörumpujen plussa on niiden kompaktisuus ja helppokäyttöisyys. Koska sähköjen rummut eivät ole isoja pönttöjä ja symbaalit isoja lautasia, on niiden kokoaminen ja kuljetus helppoa. Ne vie paljon vähemmän tilaa keikka-autossa, kotona ja treeniksellä. Iso pointti on myös, että sähkörumpujen äänitykseen ei tarvita kalliita mikkejä ja
erinäisiä tiloja.
Heikot puolet:
Sähkörumpujen isoin huono puoli on ehdottomasti niiden (yllämainittu) ''touch'', eli fiilis. Sähkörumpujen ''rebound'', eli pomppu on huomattavasti paljon isompi kuin akustisissa ja tämä tulee näkymään soitossa. Tiedän kokemuksesta. Vaikka sähköillä on monia hyviä puolia, tasoittaa epäluonnollinen ''touch'' vaakakuppia niin paljon, että suosittelen lämpimästi myös akustisten tai edes oikeasti hyvän rumpupadin hommaamista. Sähkörummuissa on usein myös haikkapedaali pelkkä irtonainen jousipedaali, ilman haikkaständiä tai konkreettista kiinnitystä haikkaan. Tämä herättää saman ongelman, eli ''touch'', tekniikka ja jopa ergonomia kärsii. Tämän tilanteen voi tietenkin korjata rahalla, sillä (laadukkaisiin) sähköihin saa liitettyä erillisen haikkaständin ja elektonisen haikan.
Sähkörummut ovat loppujenlopuksi teknologiaa ja teknologiaa tulisi käsitellä suht. varoen, mutta kuitenkin rummut ovat soittimena yksi väkivaltaisimmista. Tämä tuottaa pienen vastakkainasettelun, sillä mikään soitin ei kestä ikuisesti hakkausta. Kuitenkin laadukkaat sähkörummut ovat (lukemattomien muiden hyvien puolien lisäksi) kestäviä MUTTA ne ovat kalliita. Hyvään (ja kalliiseen) sähkösettiin budjetoiminen on järkevää, jos harrastus on vakaalla pohjalla ja se otetaan tosissaan. Sähköjä saa myös käytettynä, mutta silloin testaus on täysin pakollista ja tulee myös tietää mitä asioita pitää tarkkailla ja kuunnella, jotta ostos ei ole ''sika säkissä''.
Viimeinen huono puoli sähkörummuissa on niiden samplien ääni. Ne eivät yksinkertaisesti kuulosta tarpeeksi akustisilta. Varsinkin tomeissa tulee ns. ''machinegunning'' -efektiä, eli dynaamiset vaihtelut iskujen välillä eivät ole tarpeeksi uskottavia tai luonnollisia. Ratkaisuja on rumpusoftware ja taitava ääniteknikko, mutta se on taas lisää rahanmenoa ja työtä.
Oma mielipide
Ylläolevat tilanteet ovat tulleet myös itselleni hyvin tutuksi koko rumpu-urani aikana. Tiedän hyvin kuinka molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja kompromissit eivät aina ole mieleen. Tällä hetkellä omistan siis kummatkin: akustisen sekä sähkösetin, ja suosittelen tätä ratkaisua myös kaikille muille. Ymmärrän toki, että kaikilla ei tähän ole varaa tai aikomusta, joten kumpaan vaihtoehtoon kallistun?
Jos olet vasta aloittelemassa rumpujen soittoa, suosittelen sähkörumpuja. Suurimmaksi osaksi syystä sillä niillä maksimoit soittoaikasi, et joudu ostamaan kokoajan uusia symbaaleita/kalvoja/kapuloita ja soundimahdollisuudet ovat suuret. Toki, jos on mahdollista ostaa akustiset, osta ne. Alle olen luetellut hinta-laatu -suhteeltaan hyviä settejä, joista lähteä liikenteeseen.
Joonas Paahtio on ennenkaikkea rumpali ja erittäin intohimoinen rumpujen soittamista
kohtaan.
Joonaksella on 16 vuoden soittokokemus, useita studiosessioita, useita keikkoja ja monia ajatuksia rummuista ja rumpujensoitosta. Hän pitää myös rumputunteja säännöllisesti.